Vihdoin se kauan odotettu aurinko palasi! Välillä tuntuu, että elämä menee sitä samaa rataa, mitä sääkin. Viimenen viikko on ollut sateista, kylmää ja inhottavaa. Niinkuin mun elämäkin niin sanotusti. Nyt oon saanu ajatuksia hieman kasaan ja saanut puhuttua asioita selväksi erään kanssa. Mulla on suunnitelma, siitä mä pidän. Ilman suunnitelmaa stressailisin, ahistuisin ja suuttuisin pienistäkin. Tää helpotti nyt. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan ja oon nyt pistäny tän kouluun pääsyn käsiin aika paljon. Saa nähdä. Oispa jo 12. päivä...
No mutta tänään kävimme kävelemässä rannassa taas kun aurinko paistoi pitkästä aikaa. Teimme pitkän ja rentouttavan lenkin. Nöpö ja Kira pääs kummatkin kastelemaan jalkoja veteen ja Nöpö pääs saareen kävelemään, kun niin kovasti halusikin. (Seurasimme siis Nöpöä tämän lenkin ajan, jotta Nöpö saisi jotain kivaa välillä myös.) :) Se huomaa mun surun usein ja heijastaa sitten sen mukaan sitä, ei kiva... Yritän olla urhee ja jaksaa noitten koirien vuoks. Mut välillä romahtaa, mut kyl tää tästä johonkin suuntaan muuttuu, pian!
Ankat oli molempien koirien mieleen!
Sitten ollaan naatteja! :)
Vaihdoin muuten kielikorun tässä eilen, nyt on nätti koru! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, asialliset ja kehittävät kommentit ovat aina tervetulleita! :)