Suomenlapinkoira rotuna

Käyttötarkoitus: Alunperin Suomenlapinkoiraa käytettiin pää-asiassa paimen- ja vahtikoirana poronhoitotyössä. Nykyisin koira on myös suosittu seurakoira.

Historiaa: Saamelaiset ovat käyttäneet jo vuosisatojen ajan Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin. Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit jo vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiintyä 1970-luvulla. Rotumääritelmää on täsmännetty useita kertoja. Rodun nimi suomenlapinkoiraksi muutettiin vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.

Yleisvaikutelma: Rotu on keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen (nartut vähemmin), korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira. (Poikkeuksiakin löytyy esim lurppakorvaisia yksilöitä ja ei niin tuuheaturkkisia yksilöitä) Esimerkkeinä juuri ei niin tuuheaturkkisesta on oma koirani:

Käyttäytyminen ja luonne: Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen. Oman kokemukseni mukaan nuo ovat todellakin ne sanat mitkä kuvaavat tätä rotua täydellisesti. Koira siis sopii erityisen hyvin lapsiperheisiin ja koiraperheisiin. Rotu on todella miellyttämishaluinen ja oppii helposti!

 

Häntä: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koullu. Koiran liikkuessa häntä on selänpäälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva. 

Pompparinniityn Usma, Nöpön emä

Väritys: Kaikki värit ovat sallittuja, joten sen takia tämä rotu onkin niin mahtava! Hyvä esimerkki erikoisesta värityksestä on juuri Pompparinniityn Usma, Nöpön emä. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä. Kuvassa hyvä esimerkki valkoisesta hännänpäästä:

Ciasman Äkkijyrkkä, Nöpö vähän yli luovutusikäisenä.

Karva: Runsasta, varsinkin uroksilla on selvä kaulus. Peitinkarva pitkää, suoraa ja karkeaa. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää pohjavillaa on oltava runsaasti. Tässä taas on se, että pohjavillaa ei välttämättä kehity runsain mitoinkaan, jos koira viettää yleisen oloaikansa sisällä. Muutoin, jos koira on pihalla enimmäkseen, niin karvaakin kehittyy enemmän. Karva ei oikeastaan ole kovin vaikea hoitaa, kunhan harjaa kerran viikossa niin säästyy siltä että joutuu kerran kuukaudessa käyttämään yhteen harjaamiskertaan sen puolesta tunnista kahteen tuntiin. Karvaa lähtee normaalisti karvanlähtöaikana runsaasti, mutta muuten normaalisti.

Tekstit osittain otettu lappalaiskoirat sivuston rotumääritelmästä.