Mätsärit ja sukutassuilua...

Tänään oli siis Nöpön ensimmäinen match-show! Ai että mua jännitti, mutta se jännitys hävisi melko nopeasti, kun huomasin, että ei se niin vakavaa ole. Kaikki teki asioita omalla tavallaan ja ei ollut mitään täydellistä tapaa näyttää se koira, vaan jokainen teki niinkuin parhaaksi näki ja omalla tavallaan. Nöpö oli ainut suomenlapinkoira siellä, koska kyseessä oli kuitenkin noutaja yhdistyksen järjestämä match-show, joten suurin osa oli noutajia. Kyllä siellä yksi villakoira uros oli, joka näytti upealta!

Nöpö sai siis ensimmäisessä kehässä punaisen! En voinut ylpeämpi omistaja olla, koska se ei todellakaan ollut se meidän tavoite vaan se, että en kuole sinne kentälle saa sydänkohtausta samalla kun koira kakkaa mun päälle. :) Tavoite on siis suoritettu, koska noin ei käynyt vaan selvittiin elävänä ja saatiin siis se punainen!

Meidän pariksi tuli tuollainen Shetlannin lammaskoira(?), joka siis sai sitten sen sinisen. :)

Se mikä ärsytti, oli se että tuo nurmikko oli kuivunutta heinää, joka tarttui Nöpön karvoihin jatkuvasti kun se lensi siellä ympäriinsä niin koko ajan sai olla sukimassa sellasta olkea pois turkista, kun tarttui siihen niin hyvin.

Mutta olen siis nyt vähän viisaampi, ja tiedän mitä harjoitella. :) Juoksua nyt ainakin.

Tässä saimme siis sen punaisen nauhan ja oltiin super iloisia! ^^

Nöpö nauttii palkinnostaan...

Ensimmäisen kehän jälkeen Nöpöä alkoi väsyttämään jo hiukan se kokoaikainen odottelu ja seisoskelu... Nöpö oli muutenkin SUPER rauhallinen koko mätsäreiden ajan! Se oikein yllätti minut, koska luulin että se menee sellaiseksi riehumiseksi ja sekoiluksi, mutta ne rally-toko harjoitukset, jota ollaan opeteltu, on selvästi auttanut Nöpöä tajuamaan, että aina kun koira tulee vastaan niin niiden kanssa ei ole tarkotus leikkiä vaan tehdä työtä mun kanssa. :)

Eli siis huoleni oli turha. Jos koirat ei kiinnitä Nöpöön huomioita, niin ei Nöpökään kiinnitä niihin huomioita liikaa ainakaan. :)

Alla muutama kuva kakkoskehästä, joka ei mennyt niin hyvin kuin ensimmäinen. Jouduttiin siinä odottelemaan jonossa, kun viimeinen osallistuja oli toisessa kehässä. Siinä Nöpö alkoi hieman tulemaan levottomaksi ja maassa haisi koiranhajuja niin paljon, että nakkikaan (!) ei kelvaanut... Vähän harmitti, koska tuomari katsoi meitä pitkään ja mietti pistäisikö meitä voittonelikkoon (tai ainakin niin luulen heh), kunnes päätyi siihen, että ei ottanut meitä siihen. Ei se harmita silti yhtään, koska odotukset tuli ylitettyä isosti! Se oli jo saavutus, että sain raahattua itseni sinne ja voittaa pelkoni ihmisten keskellä olemisesta. :)

Vasemman puoleinen koira (,jonka takalisto tuossa näkyy), niin voitti koko aikuisten puolen match-shown.

Käytiin vielä illalla moikkaamassa Kiran äityliä ja veljeä Qummitusta eli nykysin Onni-poikaa. :) Nyt väsyttää! Koiratkin ihan naatteina makaa lattialla ja nukkuu. Tällasista viikonlopuista minä pidän!

Kira huomasi, että velipoika tulee!

...ja sitten huomasi äitikin!

Mamma-koira <3

Kira oli pentueessa yleensä se, joka oli kaikkien höykyytettävänä, mutta nyt Kira pisti Onnelle 100-0. Selätti monta kertaa ja hauskaa selvästi oli kummallakin silti ! <3

Toivottavasti piditte tämän päivän postauksessa, vaikkakin se oli pitkä kuin elämä. :) Paljon on siis tänään tapahtunut ja seuraavia mätsäreitä odotellessa. Moikka!