Historiaa: Saamelaiset ovat käyttäneet jo vuosisatojen ajan Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin. Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit jo vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiintyä 1970-luvulla. Rotumääritelmää on täsmännetty useita kertoja. Rodun nimi suomenlapinkoiraksi muutettiin vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.
Yleisvaikutelma: Rotu on keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen (nartut vähemmin), korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira. (Poikkeuksiakin löytyy esim lurppakorvaisia yksilöitä ja ei niin tuuheaturkkisia yksilöitä) Esimerkkeinä juuri ei niin tuuheaturkkisesta on oma koirani:
Käyttäytyminen ja luonne: Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen. Oman kokemukseni mukaan nuo ovat todellakin ne sanat mitkä kuvaavat tätä rotua täydellisesti. Koira siis sopii erityisen hyvin lapsiperheisiin ja koiraperheisiin. Rotu on todella miellyttämishaluinen ja oppii helposti!
Häntä: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koullu. Koiran liikkuessa häntä on selänpäälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.
Pompparinniityn Usma, Nöpön emä |
Ciasman Äkkijyrkkä, Nöpö vähän yli luovutusikäisenä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, asialliset ja kehittävät kommentit ovat aina tervetulleita! :)